Marita Pasanen / 19.7.2009

Näinä päivinä olen lomilla. Kaikki musiikkileirit ovat tälle kesälle onnellisesti takana. Ne ovat työläitä, mutta yhtä antoisia opettajalle, kuin opiskelijoillekin. Olen taas monta hauskaa muistoa ja uutta ystävää rikkaampi. Nyt ajatus väliin lepää ja toisena hetkenä harhailee. Toukokuussa ahkerat laulunopiskelijat lähtivät ansaitulle lomalle. Päätin omistautua yhdelle harvoista harrastuksistani, kuorolaululle! Klemetti-Opiston Kamarikuoro täytti 50 vuotta. Loppujen lopuksi, vaikka oli hurjan hauskaa, työstähän se kävi. Valmistelut veivät monen ystäväni vapaa-ajan parin kuukauden ajan, päälle viikon harjoitukset ja massiiviset konsertit. Kaikesta jäi kauniit muistot ja kuorolle puhtia tuleviin vuosiin. Kuuntelin juhannuksena radiosta toisen juhlapäivän konserteista ja itkin ilosta. Mahtavaa musiikkia keskellä kesää, ja sain olla osa sitä!

Suomen Naiskuoroliiton laululeiri Joutsenon opistolla oli täynnä viimeistä paikkaa myöten. Kyllä on Suomi täynnä ahkeria ja osaavia naisia! Minulle se oli viimeinen leiri liiton puheenjohtajana. Jätän haikein mielin pestini seuraavalle. Olen kertonut kaikille, että olen antanut musiikille pikkusormeni ja se huomaamattani vei koko käden. Nyt sitten saa mennä koko nainen, enkä halua enää olla vastuussa näinkin isosta ja tärkeästä yhdistyksestä. Leirin jälkeen alkoi ihan virallinen loma ja sen kunniaksi kävin nopeasti Viron laulujuhlilla. Ei voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun kymmenet tuhannet ihmiset ympärillä laulavat kyynel silmäkulmassa. Se kannattaa käydä jokaisen kokemassa itse.

Olen huono lepääjä. Elin lapsuuteni maatilalla, enkä siten edelleenkään ymmärrä käsitettä "kesäloma". Opettelen kyllä, mutta olen vasta siinä pisteessä, että työ ikään kuin muuttaa muotoaan. Näin kesällä on aikaa kellahtaa laiturille, upottaa varpaat veteen ja "kuunnella partituureja". Täytyy tunnustaa, että korva on vielä parin viikon loman jälkeenkin niin väsynyt ääniin, että mieluimmin keskityn vielä nuotteihin, kuin levyihin.

Ensi talvena on edessä jotain vanhaa ja jotain uutta, ehkäpä jotain lainattua ja sinistäkin. Bachin Jouluoratorio ja Mozartin Requiem lepäsivät pari vuotta ja palaavat työn alle. Händelin Messiaan taas toivoisin hengähtävän... Mäntyjärven Salvat:in työstäminen jatkuu. Merikosken Laulu kokoaa uutta kilpailuohjelmaa, harmaita hiuksia siis luvassa. Uutena omaksuttavana on parhaillaan Ellingtonin jazz-messu, jonka kanssa joudun miettimään paljon äänenkäyttöä, rytminkäsittelyä ja fraseerausta. Keväällä olin suoraan sanoen kauhuissani, kun tätä teosta mietittiin. Onnekseni tunne on vaihtunut uteliaisuuteen ja iloisiin kysymyksiin. Kysyvä ei tieltä eksy! Yritän muistaa syksyllä: kollega on lähellä, kun hätä on suurin. Niin monta vuotta on jo takana kuorojen kanssa, että en jää takomaan päätäni seinään, vaan uskallan jo "ulkoistaa" osan työstäni. On täysin mahdotonta, että tälle elämälle ehtisin opiskella esim. tarpeeksi monta kieltä, eri aikakausien lausumismuodossaan. Jokaiselle kielelle löytyy taitaja ja aina apua on löytynyt. Tuntuu lohdulliselta huomata, että kysyminen ei ole luovuttamista.

Päätin viime pääsiäisenä, että yritän olla ennalta viisas ja suunnittelen seuraavan jouluohjelmiston ajoissa. Noh, ajateltu on, työstettykin aika lailla, mutta mitään ehdottoman valmista ei ole vielä kuoroille esittää. Koen pulmallisena sen, että jouluohjelmistojen harjoittelemiseen ei haluta, tai ymmärretä käyttää tarpeeksi aikaa. Mistähän lienee se ajatusmalli peräisin, että kevätkonsertin valmistamiseen saatetaan käyttää seitsemän kuukautta aikaa, mutta joululle annetaan hädin tuskin kaksi kuukautta. Jos ohjelmisto on vaativa, ei tietenkään riitä, että harjoitukset alkavat ensimmäisten pakkasöiden ja kuura-aamujen aikaan. Puntaroin, millä eväillä tällä kertaa ollaan liikenteessä ja paljonko kuoro on valmis panostamaan. Ihmeitä en enää odota, vaikka niitä joskus näenkin. Niiden varaan ei voi laskea harjoitusaikatauluja.

Ilmat suosivat Keski-Pohjanmaata. Vielä pari viikkoa aion nauttia auringosta ja annan ajatuksen karkailla edelleen. Ties, vaikka jokin ajatus alkaisi tiivistyä nuottiviivastolle ja rohkenisin osallistua Sulasolin sävellyskilpailuun. Lauluyhtye Naava valmistautuu elokuun alussa ensikonserttiinsa. Ilolla odottelen syksyä ja ääntä kuntoon nuhan jäljiltä.