25.10.2009 / Ruut Kiiski

On aina mukava lukea näitä blogikirjoituksia ja huomata kuinka johtajilla on hyvin samanlaisia ajatuksia ja ongelmia. Kuoronjohtajan työ voi olla yksinäistä, joten itselleni on ollut tärkeää huomata, että joku muu voi miettiä tismalleen samoja asioita oman kuoronsa kanssa kuin minä. Kiitos kaikille hyvistä kirjoituksista! Vaikka en koskaan olekaan kommentoinut julkisesti mitään kirjoitusta, on ne aina herättänyt paljon uusia ajatuksia! Haastankin nyt juuri sinut kommentoimaan ja jatkamaan keskustelua. Olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin ajatuksia!

Viimekertaisessa blogissani pohdin tulevia mestarikursseja ja sitä, miten tulen niistä selviämään. No, nyt on kolmen mestarin opit taskussa ja täytyy sanoa, että paljon jäi käteen. Mutta merkittävimmät opitut asiat olivat yllättäviä. Johtamiseni näyttää varmasti aika lailla samalta kuin ennenkin, enkä edelleenkään hihku riemusta venäläistä kuoromusiikkia kuullessani, vaikka opinkin sitä suuresti arvostamaan!

Viikko Itävallassa 20 muun kuoronjohtajan ja -laulajan kanssa opetti minulle yhden tärkeän asian. (Opin toki myös paljon johtotekniikasta, laulamisesta, kulttuureista, musiikista, ihmisistä ja itävaltalaisista kansantansseista ja viineistä!) Jos haluaa löytää vastauksia elämän eri ongelmiin, paras ratkaisu on ottaa niihin etäisyyttä.

Suomi on pieni maa. Meitä kuoronjohtajia ei ole täällä montaa. Kun lähdin hetkeksi muualle, sain huomata, että Suomen ulkopuolella on paljon elämää, samaa ammattia harjoitetaan joka puolella maailmaa, ja kaikille meille johtajille on tilaa! Tulin tietoisemmaksi omasta tavastani olla johtaja. Ja kun palasin Suomeen, uskalsin ensimmäistä kertaa seitsemän opiskeluvuoteni aikana hypätä hetkeksi pois kyydistä ja keskittyä vain omaan työhöni ja kuoroihini. Kaiken tämän ansiosta koen pitkästä aikaa olevani hyvä johtaja. En vertaa itseäni koko ajan muihin, vaan tiedän, että riittää kun itse hoidan oman työni hyvin. Haluan ehdottomasti käydä kursseilla ja oppia lisää, mutta en voi silti olla muuta kuin oma itseni. Suosittelen siis kaikille pientä irtiottoa arkirutiineista!

Kuorojeni joulukaudet on korkattu ja taas sitä mietitään, miten pitäisi lausua ”En etsi valtaa loistoa” kappaleen sanat oikein. Onko se ”saajjouluihana” vai ”saajouluihana”? On se suomen kieli vaikeaa näin natiivillekin! Jos jollain on muuten kysymykseen virallinen vastaus niin vastatkoon tähän kirjoitukseen! Joulukonserttien lähestyessä, mietin, miten saisin ihmiset valitsemaan kymmenistä kuorojen joulukonserteista juuri sen minun kuoroni konsertin. Minkälaiseen käärepaperiin sitä konsertin kietoisi... Tunnelmahan tuntuu olevan monelle joulukonsertin tärkein asia. Tottakai haluan, että musiikki olisi aina ensiluokkaista mutta haluaisin myös, että kuorojeni talous pysyisi tasapainossa. Ja olisi mukavaa, että meidän konsertissa olisi ”sitä jotain” mitä kukaan muu kuoro ei pysty tarjoamaan! Näissä joulutunnelmissa jatketaan...