15.11.2009/Juha Holma

'Joulun vietto alkaa jo toukokuussa'! Ohjelmiston suunnittelu ainakin.

Liekö montaa kuoroa, jotka eivät herkistelisi joulun alla omissa joulukonserteissaan. Liekö johtajaa, joka ei kärvistelisi loppukesästä ohjelman laadinnan kanssa: miten taas yhdistää yleisön velvoite perinteisistä joululauluista ja omat ambitiot vieraamman ohjelmiston esilletuomisesta?
Hieman tuntemattomien laulujen esilletuominen on toisaalta ns. yleisökasvatusta, mutta ennen kaikkea tärkeä henkilökohtainen motivaattori koko joulukonserttirumballe - ainakin itselläni. Monelle kuorollehan joulunajan konsertit on tärkeä taloudellinen tapahtuma ja siksi johtajan kädet ovat pahimmillaan jopa osin sidotut. Itse olen kokenut juuri joulukonsertin laadinnan poikkeuksellisen vaativaksi. Lähes parinkymmenen vuoden ajan olen joulukonserttien ohjelmistoja laatiessani pyrkinyt välttämään triviaaleja ratkaisuja. Pikku hiljaa olen kuitenkin antanut itselleni luvan tehdä paljon juuri sitä, mitä yleisö haluaa - tai siis sitä, mitä kuvittelen yleisön haluavan. Siis "Best of X-mas" -tyyppistä sälää. Sitä se vanheneminen teettää...
Viime jouluna minut pysäytti erityisesti solistimme Hanna Kronqvistin esittämä 'Sylvian joululaulu'. Syksyllä yritin jopa tyrmätä tätä klassikkoa ohjelmistosta. Kun Hanna piti ehdotuksestaan kiinni, annoin periksi. Ensimmäisissä treeneissä huomasin, kuinka väärässä olenkaan voinut olla! Koin tuon puhkilauletun kappaleen suorastaan vavahduttavana kokemuksena! Hanna kertoi tuon haikean tarinan niin elävästi, että tunsin olevani itse Etnan juurella lintuhäkin sisällä sirkuttamassa. Se oli viimeinen niitti jo vuosia kyteneeseen ajatukseen, että joulukonsertissa on ankarasti sallittua laulaa vanhoja tuttuja lauluja. Edelleen kaiken lähtökohtana on se, että kappale tehdään hyvin ja että se puhuttelee tekijöitään: sen jälkeen se tuo myös yleisölle sen aidon joulumielen.
Missään nimessä en edelleenkään tuo vain tuttua ja turvallista konsertteihin. Nytkin esitämme maailman kantaesityksen australialaisen Sandra Millikenin 'O, Magnum Mysteriumista' kaksoiskuorolle ja sopraanolle. Erään jyväskyläläisen raapustelijan kantaesityskin kuuluu ohjelmistoon, vanhaa musiikkia englannista ja pari Piae cantionesia kuuluu kattaukseen. Kaikki palvelee silti yhtä päämäärää: kirkosta kotiin lähtevällä kuulijalla on rauhallinen ja jouluinen mieli - hän kenties jopa huomaamattaan hyräilee joulun kellojen hiljaisista kajahduksista!
Kuorojen joulu kestää usein pitkään ja on kiireistäkin. Siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - toivotan: 'Rauhaa, vain rauhaa' itse kullekin johtajalle ja laulajalle!