19. syyskuuta 2010

19.9.2010/ Ruut Kiiski

Kävin tänään elämäni ensimmäisen kerran sienessä. Viiden sienestämisestä tietämättömän naisen kesken suuntasimme Nuuksioon mukanamme sienikirja ja kartta. Oli hauskaa lähteä porukalla valloittamaan uusia elämänalueita, nauttimaan ulkoilmasta ja pohtimaan sienien lajeja ja syömäkelpoisuutta. Sienikirjani esitteli yleisimmät ruokasienet, lajit joihin ne helposti sekoittaa ja myös tietenkin myrkylliset lajit. Ilman tuota kirjaa emme olisi tunnistaneet yhtäkään sientä. Ja kirjasta huolimatta meille jäi vielä monta kysymysmerkkiä. Sienten tunnistaminen ei ollutkaan niin helppoa.

Tällä hetkellä kaipailisin samanlaista ohjekirjaa opiskelun jälkeiseen elämään. Teen diplomitutkintoni marraskuussa ja vaikka työtilanteeni onkin vakaa, mietin silti paljon tulevaa ja mahdollisia uusia aluevaltauksia. Mistä löytyy parhaimmat apajat johtajalle? Miten päättää tienhaarassa, mikä on juuri tällä hetkellä se suunta, johon kannatta lähteä? Pitäisikö irrottautua vanhoista ja tutuista kuvioista ja hypätä jonnekin tuntemattomaan? Pitäisikö lähteä valloittamaan maailmaa ja unohtaa kotosuomen liian pienet piirit? Pitäisikö kuitenkin vaan nauttia helposta ja yksinkertaisesta arjesta ja jo nyt jämähtää paikoilleen? Samanlainen olo minulla oli sieniä kerätessä. Jos päätän turhia odottelematta, suuren saaliin toivossa, että ”Kyllä nämä ovat ihan varmasti suppilovahveroita” voi olla, että seuraavana päivänä olen kuollut, koska olen sekoittanut suppilovahveron tappavan myrkylliseen suippumyrkkyseitikkiin... Toisaalta voin pelätä jokaikistä sientä niin paljon, että en uskalla poimia niistä yhtäkään. Ja sienestäminenhän eroaa oikeasta elämästä vain siinä, että sienestäjien avuksi on sentään tehty opaskirjoja!

Meillä ei ole opaskirjaa kertomassa mitä olemme vailla, mitä etsimme tai miten löytäisimme etsimämme elämässä. Olen itse huono tekemään suuria päätöksiä ja sopeutumaan uusiin elämäntilanteisiin. Samalla haluaisin, vielä kun siihen on mahdollisuus, lähteä maailmalle, verkostoitua uudenlaisin paikkoihin, haastaa itseni tekemään uudenlaisia töitä ja vaikka mitä muuta. Ja samalla kuitenkin on aina pelko toisten asioiden menettämisestä. Mitä jos teen jonkun väärän valinnan urallani, jota tulen katumaan? Ehkä paras olisi ajatella, ettei vääriä valintoja olekaan. Loppujen lopuksi moni asia on kiinni vain omasta asenteesta.

Odotan innolla sitä vapauden tunnetta, joka toivottavasti tulee opintojen loppumisen jälkeen. Voin ajatella olevani jollakin tavalla tasavertainen vanhempien kollegoiden kanssa, vaikka toki arvostan heitä ja heidän kokemustaan, jota minulle ei vielä ole. Jollakin tavalla myös koen, että minun täytyy valmistua, jotta voin itselleni ja myös muille näyttää olevani täysin itsenäinen muusikkona ja taitelijana. Olen saanut opetusta ja oppinut paljon, mutta nyt en ole enää kiinni missään, teen itse omat virheeni ja olen rohkeasti omanlaiseni johtaja. Opiskelun päätyttyä varmasti mietin enemmän kuin aikaisemmin sitä millainen johtaja olen, haluanko edistää jotain tiettyä asiaa työssäni, mihin tähtään kuoronjohtajana? Pyrinkö kaikessa työssäni siihen, että teen jotain kuorokulttuuria vavisuttavaa ja ennennäkemätöntä vai panostanko siihen, että kuorolaisillani olisi vain mukavaa ja kaikilla hauskaa?! Itseasiassa nyt kun kirjoitin tuon edellisen lauseen, on pakko sanoa, että kuorolaulu on parhaimmillaan noiden kahden asian yhdistämistä, suuria haasteita ja antoisaa oppimista mukavassa seurassa. Ehkäpä tähtään työssäni siihen!

Sieniretkemme päätyttyä toin kotiin sangollisen sieniä. Olimme keränneet vähän kaikenlaisia, kunhan ne vaan kelpasivat syötäviksi. Levitin kaikki pöydälle ja avasin vielä sienikirjan. Siinä vaiheessa menin taas hämilleni. Olimme metsässä varmoja tietystä lajista, mutta nyt kun katsoin kirjaa ja selostusta uudelleen, en ollutkaan enää niin varma. Lopputulos oli se, että pidin mustatorvisienet, niitä ei ainakaan voi sekoittaa mihinkään muuhun lajiin, ja muut heitin pois. Vain tekemällä ja kantapään kautta oppii. Ensi kerralla olen viisaampi ja ehkä myös hitusen itsenäisempi sienestäjä.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu