Dani Juris / 12.9.2010

Tällä viikolla alkoi toden teolla tuntua siltä, että arki on lähtenyt taas käyntiin. Olen nyt tavannut kaikki tänä syksynä johtamani kuorot pitkän kesätauon jälkeen - lukuunottamatta Sibelius-Akatemian vokaaliyhtyettä, sillä opetus alkaa vasta ensi viikolla. Töitä riittää, uutta opeteltavaa on ja ohjelmiston suunnittelukin on joidenkin kuorojen osalta vielä hieman kesken. Vuosien kuluessa olen kuitenkin huomannut, että sitä ajautuu loppumattomaan suohon, jos ihan kaikista detaljoista stressaa kuukausia etukäteen. Itselleen vielä tuntemattomia teoksia on kiva harjoitella ja pohdiskella samalla, kuin kuorolaisille on jo jaettu nuotit. Ketään hallituksen jäsentä ei haittaa, jos kevätkonsertin 2011 kappalejärjestys ei ole vielä varmistunut. Lopputulos ratkaisee, ja ainakin viime kevään perusteella voin sanoa kaikkien johtamieni kuorojen onnistuneen aivan upeasti omissa kevätkonserteissaan. Jos aina täytyy ajatella, mikä hieno konserttiteema olisi paikallaan syksyllä 2012 tai miten juhlistaa juhlavuotta 2013, koska pääsee rauhoittumaan oman työnsä parissa?

Kaikilla kuoroilla riittää kuitenkin joka tapauksessa laulettavaa. Savolaisen Osakunnan Laulajat aloitti torstaina syyskautensa virittämällä itsensä d-molliin Mozartin Requiemiä varten. Teos esitetään marraskuussa yhdessä Pohjalaisen Osakunnan Laulajien sekä Jyväskylän yliopiston sinfiksen kanssa Satu Simolan johdolla. Saman kuun lopussa lähdetään kiertämään Savoa a cappella -ohjelmistolla. Kamarikuoro Kaamos aloitti syyskautensa esiintymällä 4. kansainvälisessä lymfologien kongressin cocktail-tilaisuudessa. Jätimme tavarat juhlasalin viereiseen keittiöön ja availimme ääniä tarjoilijoiden suhatessa laulajien välistä cocktail-tarjottimet ilmassa. Kesän kansainvälisen kilpailumenestyksen jälkeen Kaamos kiertää lokakuussa kolme kaupunkia Pohjanmaalla. Ohjelmistosta mainittakoon Francis Poulencin Un soir de neige (esitysohje: iho kananlihalla koko kolmannen osan ajan) sekä tälläkin hetkellä päässäni soiva Mikko Heiniön Pelimanni.. halitulijallaa!

Helsingin Diakoniaopiston henkilökuntakuoro Diafonia käynnisti sekin syyskautensa esiintymällä juhlissa. Lisäksi olen tämän syksyn ajan äitiyslomasijaisena YLE:n henkilökuntakuoro Ylennyksen johtajana. Voisi siis hyvin kuvitella, että tämäkin olisi ollut hyvin stressaava viikko, mutta toisaalta koen oloni nyt levänneeksi ja virkeäksi (tosiasiassa kirjoitan tätä sängyssä maatessa, mutta ainakin mieli on valpas!). Kuten Kari edellisessä kirjoituksessa mainitsi, stressinsietokyky on kuoronjohtajalle tärkeää. Itse olen kokenut pystyväni vaikuttamaan stressin tasooni kiinnittämällä huomiota pieniin asioihin arkipäivän aikana. Näitä ovat esimerkiksi turhan kiiruhtamisen välttäminen. Jos raitiovaunu menee nenän edestä, seuraava tulee pian. Jos punaisissa valoissa täytyy pysähtyä, ehtii ihastella ympärillä olevaa syysmaisemaa. Jos kävelen portaita, en suostu enää harppomaan niitä kaksi kerrallaan, koska se säästää aikaa ehkä parisen sekuntia.

Viime kevään stressin ja erittäin suuren työmäärän jälkeen olen ainakin tämän viikon harjoituksissa kokenut, että rauhoittua ei tarvitse pelkästään siirtyessä paikasta A paikkaan B, vaan sen voi tehdä myös paikoissa A ja paikoissa B. Harjoituksissa on paljon mukavampaa, kun tajuaa, että kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Omasta työstä ja kuoron ohjaamisesta on lupa nauttia rauhassa, kun seuraaviin konsertteihin on vielä aikaa. Opintopisteet täytyy saada kerättyä, mutta se ei tapahdu ainakaan juoksemalla hysteerisesti ympäri Sibelius-Akatemian toimipisteitä (sitähän on tullutkin tehtyä). Toivon meille kaikille kuoronjohtajille, että saisimme ja osaisimme aloittaa syksyn työmme rauhassa, omina itsenämme sekä ilman turhaa stressin painoa. Ennen kaikkea toivon, että tämä olotila säilyisi jouluun asti, sillä näin saadaan sekä kuorot että itsemme nauttimaan mahtavasta kuoromusiikissa - ilman paineita!