19. joulukuuta 2010

Mikko Sidoroff / 19.12.2010

No niin, nyt on aika tämän vuoden viimeisen blogikirjoituksen. Se jää lyhyeksi, sillä loma painaa jo päälle.

Vuosi on ollut hieno! Kiitos siitä kaikille kollegoille, kuoroille ja muille rakkaille ihmisille, jotka ovat jaksaneet vierelläni puurtaa.

Ensi vuosi tuo tullessaan A-kurssin ja valmistumisen sekä TODELLISEN työelämän. Mutta se on sitten sen ajan murhe. Nyt on lupa nauttia ansaitusta lomasta, rauhasta ja olla ajattelematta tulevaa.

Rauhallista joulua teille kaikille ja ensi vuonna nähdään!

13. joulukuuta 2010

13.12.2010 / Teemu Tommola

Bloggaan taas kerran deadline natisten, koska en ole oikein vielä toipunut viime viikon harjoitus- ja konserttiputkesta, joka huipentui naiskuoroni hienoon onnistumiseen joulukonsertissa. Ensi viikolla on vielä sekakuoroni konsertti, josta myös odotan kohottavaa elämystä - keikkailu on kivaa! On siis ollut kiireistä enkä ole juurikaan ehtinyt muita kuoroja kuulemaan, paitsi viime perjantaina sentään.

Akateeminen joulukonsertti tuo joka vuosi yhteen kahdeksan Helsingin yliopiston piirissä toimivaa kuoroa. Koska omakin kuoroni on mukana, olen jo kauan saanut seurata, mitä näille kahdeksalle kulloinkin kuuluu. Ja hyväähän niille. Ne ovat saaneet hyviä johtajia, ja tekemisen yleinen taso on nähdäkseni koko ajan loivassa nousussa. Toki opiskelijakuoroissa väki vaihtuu tiuhaan, ja sen seurauksena laulajien osaaminen on koko ajan aaltoliikkeessä, mutta väittäisin, että potentiaalia on kovasti ja taitavalla johtajalla mahdollisuuksia moneen. On hauska huomata, että näinkin tasaisesta taustasta (akateeminen, suht keskikokoinen nuorten aikuisten sekakuoro) piirtyy esiin persoonallisia, ohjelmistoltaan erikoistuneita ja vahvuuksiltaan erilaisia kuoroja.

Harjoituskauden päättyessä on sadonkorjuun aika. Tehdyt työt tuodaan yleisön kuultavaksi – ja omien korvien myös. Minulle tämänvuotinen joulusesonki on silkkaa soivan palautteen tulvaa, koska johtajana ahertamisen lisäksi näihin päiviin osuu myös poikkeuksellisen paljon sovitus- ja sävellystyön hedelmien poimintaa. Ohjelmassa on omiin konsertteihin sovitettuja pikku joululauluja mutta myös muita teoksia.

Ensi perjantaina aion nauttia toisesta perinteisestä yhteiskonsertista: mieskuoro Akademiska Sångföreningen ja naiskuoro Lyran yhdistävät voimansa ja esiintyvät paitsi erikseen, myös hienona, isona sekakuorona. Tuossa konsertissa saavat kantaesityksensä viime kesänä sovittamani kolme englantilaista joululaulua. Sovitustilaus oli tavattoman inspiroiva ja tein mielestäni hyvää työtä, puhumattakaan siitä, että nämä kuorot ovat todella ensiluokkaisia, joten odotan laulujen kuulemista innokkaasti. Aatonaattoiltana taas istun radion ääressä kuuntelemassa muutama viikko sitten Jyväskylässä taltioitua Kajoa kaamokseen -konserttia, jossa esitettiin Sulasolin sävellyskilpailussa palkitut sävellykset, joukossa omanikin. En ollut paikan päällä, joten tämänkin hengentuotteeni kuulen nyt ensi kertaa.

Mutta silloin ollaankin jo joululomalla. On hanget korkeat, nietokset! Levätkäämme hyvin ja käykäämme sitten taas iloiten mainioiden kuorolaistemme eteen!

Hyvää joulua toivottaa Teemu

6. joulukuuta 2010

Marita 6.12.2010

Asiat ovat arvokkaita. Jokainen pienen pieni, hetken häivähtävä. Sitä olen tässä viime päivinä miettinyt. Että miten paljon pitääkään ihmisen osata antaa olla, kuunnella ja olla puuttumatta. Tutkailen yksittäisiä sanoja, tekstien sisältöä muuttavia pieniä vivahteita. Pienellä sävymuutoksella saa lumesta jäätä, loskaa tai turvan. Tai jospa se onkin jotain symboolista?

On tullut seurattua mediaa. Kaikkensa tekevät, mutta sitä en tiedä, kenen eteen ja kenen puolesta. Kuka luulee, että me ihmiset kaipaamme tasaista tuputusta ja skandaaleja? Nautin suuresti niistä hetkistä, jolloin voin vanhanaikaisesti valita CD:n omasta hyllystä. Kuuntelen sen mitä haluan, kohtaan muusikot, kuulen tarinan, nautin suorasti ja häpeilemättä. Kyllä, ei kaiken tarvitse kauhistuttaa ja ravisuttaa. Enkä nyt tarkoita tajuntaa turruttavaa meditaatiohurinaa. Kuulen hoksaamista, löytämistä, riskinottoa, haastamista, muuttumista, leikittelyä...

Aika hassua huomata olevansa musiikin kanssa samassa kohdassa kehityskaarta, kuin muunkin elämän kanssa. Pienen pienet yksityiskohdat kiehtovat ja niistä on otettava selvä. Luulin olevani suurten linjojen hahmottaja, siis suoraan sanottuna suurpiirteinen. Toivottavasti tältä tieltä löytyy jotain rakentavaa ja kauaskantoista. Luulen, että nyt on aika kuunnella, mitä oma pää ja sydän sanoo, ja olla hetki kuuntelematta, mitä ihan kaikki muut maailman ihmiset ovat. Voi olla, että muutama konserttiarvio jää lukematta. Tuntuu aikuiselta, itsevarmalta, vähän röyhkeältäkin, mutta etupäässä uteliaalta päästää oma tuntemus valloilleen. Kokeillaanpa kaikki!

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää jokaiselle suomalaiselle
ja tunnelmallista joulunodotusta!

Marita