Juha Holma 13.2.2011

Surevat omaiset - uudet laulajat

Kaikille kuoroelämässä mukanaolleille on tuttu tilanne, että konsertissa on aina yleisönä samat kasvot: surevat omaiset ja se naapuritalon mukava mummeli. Moni lienee kokenut senkin, että kuorolaisia oli konsertissa enemmän kuin yleisöä – varsinkin kotikulmien ulkopuolella. Näille valistuneille yksilöille tietenkin esiinnymme aivan yhtä hienosti kuin 2 000 hengellekin.

Mutta jos kotonakin koko ajan juutumme kovin pieniin yleisömääriin, on koko instrumentin tulevaisuus vaakalaudalla. Ilman uutta yleisöä on vaikea saada uusia laulajia. Toki iso osa uusista tulee jonkun kuorolaisen agitoimana, mutta hekin usein haluavat kuulla kuoroa ensin konsertissa. Osaammeko oikeasti vaikuttaa heihin? Ja miten saada mukaan myös ne, joiden tutut eivät laula missään kuorossa?

Muutama asia nousee yli muiden: markkinointi sekä kiinnostava ja korkeatasoinen ohjelma. Kulttuuriväellä on aina tietty angsti markkinointia kohtaan, mutta tänä päivänä toki ymmärretään sen tärkeys. ”Myykää lippuja työpaikoilla ja naapurustossa!” kuuluu komento puheenjohtajan suulla. Kuorolainen jupisee itsekseen, että kuka näitä nytkään ostaisi, kun ei ole 15 vuoteen ostanut. Ja kaikki eivät ole luonteeltaan myyntihenkisiä – eikä pidäkään olla.

Itse olen kokenut vahvasti markkinoinnin helpottumisen silloin, kun meillä on tarjottavana jotain, mitä meiltä ei ole totuttu odottamaan. Missään nimessä en tarkoita ”hei me heilutaan laulaessamme” –tyyppistä viihdekonserttia. Musiikki on kuorolle aina se ykkösasia. Joskus yhteistyössä muiden taiteen toimijoiden kanssa voidaan löytää musikkia vahvistavia ja siihen uusia näkökulmia tuovia piirteitä. Olen tehnyt yhteistyötä koreografien, käsikirjoittajien, ohjaajien, säveltäjien, videotaiteilijoiden sekä tietenkin solistien ja erikokoisten orkesterien kanssa.

Tällä hetkellä työstän Tampereella viime metrejä tilaamalleni kantaesitykselle ”12 paitaa”, jossa on näyttelijöitä, solisteja, soittajia ja tietenkin uusi upea, tosiasiohin perustuva libretto Pommerin sodan tapahtumista yksilön kannalta. Se draivi mikä kuorossa on tällaiseen produktioon, vie markkinoinninkin uusiin sfääreihin. Nyt se hiljainenkin yhden lipun silloin tällöin myynyt laulaja kertoo innostuneesti joka puolella, mitä tulossa on. Koska kuoron itse tekemä projekti on toki kallis, varsinaiset kuoron sisällä olevat markkinamiehetkin ovat löytäneet mielikuvituksellisiakin keinoja ja tapoja myydä tuotetta nimeltä kuorokonsertti – tai enemmänkin tapahtuma.

Tämä ei ole minulle ensimmäinen vastaava produktio ja joka kerta olemme joutuneet myymään ei-oota aika pian. Lisänäytöksiä on myyty aina, niin nytkin. Todelliset katsojamäärät lasketaan tuhansissa/produktio. Ja aina sieltä on löytynyt uusia kuorolaisia, jotka ovat saaneet ensikosketuksen vain näiden ”off-piste” –seikkailujen kautta.

Jos jollekin nousi karvat pystyyn tästä kirjoituksesta niin – hyvä! Muistutan kuitenkin, että nämä vierailut poikkitaiteellisuudessa eivät saa olla normi. Ja niitä tehdessä pitää koko ajan olla todella tarkkana, että musiikki on kuorolle pääasia ja se on harjoitettu mahdollisimman hyvin.

Juha Holma

P.S. www.kaksitoistapaitaa.fi antaa pienen osviitan, mitä yksittäinen kuorokin voi tehdä. Markkinointia ;-)