23. maaliskuuta 2014

23.03.2014/Juha Holma


Kuoro ja sen johtaja

Tämä kevät tuo taas itselleni monta kertaa koetun tilanteen: jätän pitkäaikaisen kuoroni seuraajani käsiin. Tunteita pyörii jo etukäteen. Hyvin erilaisia ja ristiriitaisiakin tunteita. Tämä tilanne sai minut pohtimaan, miten kuoronjohtaja kokee kuoron sosiaalisena yhteisönä. Laulajilla asiaa on tutkittu paljon ja heidän joukossaan sosiaalinen funktio on merkittävä. Joillakin jopa se tärkein, mikä taas näin johtajan kannalta ei ehkä kuulosta kovin hyvältä. Toisaalta vahva sosiaalinen sitoutuneisuus usein mahdollistaa johtajalle myös taiteellisen sitouttamisen.

Mutta pitääkö johtajan olla kuorossa vahvasti kiinni myös sosiaalisesti? Onkohan kukaan tutkinut tätä? Omien kokemuksieni mukaan täällä pohjoisen perukoilla kuoronjohtaja on useinkin harjoitustilanteen ulkopuolella kuin yksi kuorolaisista. Ehkä kaikkein konkreettisin tilanne kulttuurieroista osui kohdalleni espanjanpuoleisen Baskimaan pääkaupungissa Vittoriassa. Festivaalille oli kutsuttu 8 kuoroa: Puerto Ricosta, Venäjältä, Romaniasta, Kamerunista, Japanista, Malesiasta, Hollannista ja Suomesta. Majoituimme kaikki samassa internaatissa, jossa ketään muuta ei asunut. Kansainvälisen kanssakäymisen mahdollisuus oli siis nostettu maksimiinsa. Heti tuloiltana istuksimme muutaman kuorolaiseni kanssa käytävällä ja kamerunilaisia laulajia tuli juttelemaan kanssamme. Juteltiin niitä näitä kunnes eräs kamerunilainen alkoi kysellä meiltä, mitä stemmaa kukin lauloi. Kaikki kertoivat stemmansa ja minä sattumalta olin viimeisenä kertomassa. Kun sanoin olevani johtaja, kohtasin ensin epäuskoisia ja osin huvittuneita katseita. Sitten katseet kääntyivät kuorolaisiini ja kun he nyökkäsivät, että kyllä tuo  mies johtajamme on, kumarruksista ei ollut tulla loppua. ”Oo, maestro!”

Kahdeksan päivän aikana en nähnyt yhtään muuta kuoronjohtajaa kuoronsa seurassa muualla kuin lavalla. Hollantilaisjohtaja ilmeisesti liikkui omiensa kanssa, mutta he eivät liikkuneet meidän muiden parissa. Roolini kuoroni sosiaalisessa verkossa hämmästytti kaikkien muiden kuorojen jäseniä – ja myös johtajia. Toki tutustuin muihin johtajiin, mm. tähän kamerunilaiskuoron johtajaan. Mutta nämä keskustelut vietiin aina johtajien majoitushuoneisiin, niitä ei käyty yhdenkään kuorolaisen läsnä ollessa. Tämä oli itselleni aikamoinen shokki.

Baskimaan tapahtumat ovat jääneet mieleeni. Itse en oikein osaisi olla kuorossa, joiden kanssa en jakaisi mitään muuta kuin musiikin tekemisen. En tietenkään tarkoita, etteikö noinkin saisi hyviä tuloksia aikaiseksi, se ei vaan ole minulle luonteva tapa toimia. Mutta voiko toinen äärilaita olla ongelma: johtaja on liian hyvä kaveri kuorolaisille? Väkisinkin joku tai jotkut kuorolaisista tulevat läheisemmiksi kuin toiset. Pelaavatko kuorolaiset sen jälkeen eri säännöillä keskenään suhteessa musiikkiin, ohjelmistovalintoihin, suhtautumisessa poissaoloihin, solistien valinnassa? Mielestäni vaara on ehdottomasti olemassa! Kaikkiin uhkiin paras varautuminen on uhkan tiedostaminen ja tässä tapauksessa oman käyttäytymisen jatkuva tarkkailu – kenties jopa tekemistensä kyseenalaistaminen. Viimeisin lienee aina tarpeellinen tapa hoitaa asioitaan. Eihän kyseenalaistaminen tarkoita itsensä moittimista vaan ainoastaan kysymyksiä: miksi teen näin, olisiko minulla vielä joku vaihtoehto vai lukitsenko vastaukseni jo?

En voi enkä saa moittia eri johtajien erilaisia lähestymistapoja kuorolaisiin. Mutta itselleni – kuten jo sanottu - on luontevaa olla (iso?) osa kuoron sosiaalista kudosta – silti tietyn etäisyyden säilyttäen. Ilmeisesti olen olemalla oma itseni saanut jotakin myös aikaan, muutakin kuin musiikkia. Kaikissa entisiin kuoroihini minulla on vuosikymmentenkin jälkeen edelleen vahva tunneside, ja tunnesidehän on aina kaksisuuntainen. Mielestäni tunteiden välittäminen on musiikin yksi tärkeimmistä funktioista, musiikin tulee koskettaa kuulijaa. Tunteen välittäminen kuorolle ja sieltä sen peilin lailla heijastuminen yleisölle on itselleni helpompaa, kun oikeasti välitän laulajistani ihmisinä.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu